Ryhmätilaisuuksissa käy helposti niin, että keskustelu jää vain muutamien aktiivisimpien osallistujien varaan. Toiset pohtivat mieluummin itsekseen eivätkä ehdi saada ajatuksiaan kuuluviin ennen kuin aihe on jo vaihtunut. Tämä voi johtaa siihen, että arvokkaita näkökulmia jää piiloon ja ryhmän yhteinen ajattelu kapenee.
Olen itsekin ollut kymmenissä palavereissa, joissa muutama aktiivinen ääni vie keskustelun ja muut jäävät sivustaseuraajiksi. Fasilitaattorina olen nähnyt, kuinka valtava ero syntyy, kun rakennamme rakenteen, joka antaa tilaa jokaiselle.
Me–we–us -fasilitointimenetelmä on todella yksinkertainen, mutta samalla tehokas työtapa, joka tuo kaikki mukaan matalalla kynnyksellä. Menetelmä yhdistää yksilötyöskentelyn, parikeskustelun ja yhteisen dialogin – ja auttaa rakentamaan laadukkaampaa, monipuolisempaa keskustelua niin pienissä palavereissa kuin suurissa työpajoissa.
Yksilöllinen hiljainen vaihe: miksi se on niin tärkeä?
Ensimmäinen menetelmän vaihe, “me” (=minä), antaa osallistujille tilaa pysähtyä. Jokainen saa miettiä kysymystä omassa rauhassa ja kirjata omat ajatuksensa ylös. Tämä on erityisen tärkeää hiljaisemmille persoonille, mutta hyödyttää kaikkia: paperille tai digialustalle kirjattu ajatus on usein selkeämpi ja tarkemmin pureskeltu kuin nopeasti sanottu kommentti.
Usein juuri tässä vaiheessa syntyy ne kirkkaimmat ideat – osallistuja, joka ei olisi avannut suutaan koko ryhmälle, kirjoittaa ylös ajatuksen, joka vie keskustelua isosti eteenpäin.
Hiljainen vaihe lisää keskustelun laatua myös siksi, että kaikki saavat samanaikaisesti mahdollisuuden jäsentää ajatteluaan. Kun ajattelu alkaa yksilöstä, ryhmä saa käyttöönsä laajemman kirjon näkökulmia – ei vain niitä, jotka ehtivät ensimmäisenä ääneen.
Parikeskustelut syventävät ja jalostavat
Toinen vaihe, “we” (=me parina), on dialogi pienemmässä piirissä. Kun ajatuksia jaetaan parin kanssa, syntyy turvallinen tila testata omia ajatuksia, peilata niitä toisen näkökulmaan ja löytää uusia oivalluksia.
On hienoa fasilitaattorina seurata, miten erilaiset osallistujat lähtevät niin varauksetta ja aktiivisesti jakamaan ideoitaan parin kanssa. Se kertoo hyvin tämän vaiheen voimasta.
Parikeskustelussa ajatukset kirkastuvat ja jalostuvat, mikä tekee niistä valmiimpia koko ryhmän yhteiseen käsittelyyn. Tämän vaiheen arvo on myös psykologisessa turvallisuudessa: moni uskaltaa tuoda ajatuksensa esiin helpommin kahden kesken kuin suurelle yleisölle.
Yhteinen keskustelu luo kokonaiskuvan
Viimeinen vaihe, “us” (=me ryhmänä), kokoaa yksilöiden ja parien ajatukset yhteen. Fasilitaattori ohjaa keskustelun niin, että esiin nousevat pääteemat, oivallukset ja ideat. Näin yksityinen pohdinta ja pienryhmien dialogi muuttuvat yhteiseksi keskusteluksi, jossa kaikilla on oma osansa.
Tässä vaiheessa eri osallistujien ajatukset alkavat punoutua yhteen ja ryhmä löytää yhteisen rytmin. Lopputulos on monipuolisempi ja sitoutuneempi: ihmiset näkevät, miten heidän ajatuksensa liittyvät kokonaisuuteen ja miten yhteinen ajattelu rakentuu pala palalta.
Me–We–us –menetelmän kolme vaihetta:
- Me (minä) – Jokainen osallistuja pohtii kysymystä hiljaa itsekseen ja kirjaa ajatuksensa ylös.
- We (pari) – Osallistujat jakavat ja jalostavat ideoita parikeskustelussa.
- Us (ryhmä) – Yksilöiden ja parien oivallukset kootaan yhteiseen keskusteluun, jossa syntyy kokonaiskuva.
Fasilitointimenetelmän rakenne tukee erilaisia ajattelutyylejä
Me–we–us -menetelmän nimessä piilee yksi sen suurimmista vahvuuksista: se huomioi sekä introverttien että ekstroverttien tarpeet.
- Introvertti saa aikaa valmistautua. Hän voi ensin hahmotella ajatuksensa rauhassa, jolloin kynnys osallistua yhteiseen keskusteluun madaltuu.
- Ekstrovertti saa energiaa dialogista. Hän pääsee nopeasti keskustelemaan ja rikastamaan omia näkökulmiaan muiden ajatuksilla.
Tämä tasapaino tekee menetelmästä käyttökelpoisen lähes kaikissa tilanteissa, joissa tarvitaan monipuolista ideointia ja yhteistä ymmärrystä. Se on keino yhdistää erilaiset ajattelutyylit niin, että lopputulos hyötyy molemmista.
Kokemuksia käytöstä
Olen hyödyntänyt Me–we–us -menetelmää niin arjen palavereissa, erilaisissa työpajoissa kuin koulutustilaisuuksissa. Kerta toisensa jälkeen se on osoittautunut luotettavaksi tavaksi saadahiljaisimmatkin osallistujat mukaan, syventää keskustelua ja saada ryhmä kokemaan vahvemmin, että jokaisen panos on aidosti tärkeä.
Erityisen hyvin menetelmä toimii tilanteissa, joissa halutaan nopeasti kerätä laaja kirjo ajatuksia ilman, että keskustelu rönsyilee tai jää pinnalliseksi. Se sopii yhtä hyvin uusien ideoiden generointiin, palautteen keräämiseen kuin tulevaisuuden suunnitteluun.
Lopuksi
Me–we–us muistuttaa, että hyvä ideointi ei ole joko–tai, vaan sekä–että: tarvitaan sekä yksilön hiljaista pohdintaa että yhteistä dialogia. Kun molemmat yhdistetään, ryhmä saa aikaan enemmän kuin osiensa summan.
Itse palaan tähän menetelmään aina uudelleen, koska se toimii lähes kaikissa tilanteissa. Siksi suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle palaverin pitäjälle, joka haluaa tehdä palavereista osallistavia.
Haluatko oppia lisää toimivista fasilitointimenetelmistä ja energian johtamisesta ryhmätilaisuuksissa? Tutustu Varmuutta fasilitointiin -kirjaan ja kehitä omaa fasilitointiosaamistasi!
Tämän blogiartikkelin kirjoittaja on palkittu ammattifasilitaattori ja Xpedion toimitusjohtaja Mirjami Sipponen-Damonte. Hän on työskennellyt fasilitoinnin ja organisaatioiden kehittämisen parissa ympäri maailmaa lähes 20 vuotta.